JALKAKIVUT
Alaraajojen avulla ihminen liikkuu paikasta toiseen, ja niiden varassa on koko kehon paino. Jalkojen tulee lisäksi sopeutua erilaisiin alustoihin ja muuttuviin olosuhteisiin, ja näin ollen ne joutuvat kovan kuormituksen alaisiksi ja altistuvat erilaisille kiputiloille. Erityisesti jalkaterät joutuvat mukautumaan alustan muutoksiin sekä erilaisiin jalkineisiin.

Jalkaterän kiputilat vaikeuttavat ihmisen liikkumista ja vaikuttavat jokapäiväiseen elämiseen. Tällaisia kiputiloja ovat mm. kivulias vaivaisenluun kiputila 1. varpaan tyvinivelen kohdalla, vasaravarpaiden aiheuttamat kivut varpaiden päissä ja päällä, jalkaterän luiden välissä oleva hermon pinnetila (Mortonin neurooma) sekä marssimurtuma jalkapöydän luissa. Jalkapohjan alueen kiputiloja ovat mm. aristava päkiä (metatarsalgiat), iskiashermon aiheuttama kipu jalkapohjassa, kantaluun murtuma sekä plantaarifaskian tulehdustila (plantaarifaskiitti).


Plantaarifaskiitti on yleinen jalan kiputila, ja sitä esiintyy sekä miehillä että naisilla. Sen merkittävimpänä haittatekijänä on voimakkaan kivun kokeminen plantaarifaskian kiinnityskohdan seudulla kantaluun alapuolella. Tämä voimakas kipu esiintyy tyypillisesti aamulla ensimmäisten askelten aikana sekä rasituksessa. Kivun seurauksena kantapäällä varaaminen ei tapahdu normaalisti, vaan kuormitusta pyritään siirtämään jalkaterän muille alueille. (Michelsson ym. 2000, 4725.)

Plantaarifaskiitti on hyvin yleinen hoitoon hakeutumisen syy. Hoitokäytännöt vaihtelevat kuitenkin eri hoitopaikoissa. Plantaarifaskiittia voidaan hoitaa kortisoni-injektiolla, tulehduskipulääkkeillä, tukipohjallisilla, kantakupeilla, teippauksella, erilaisilla fysikaalisilla hoidoilla sekä venytyshoidoilla (Michelsson ym. 2000, 4727). Venytyshoidot voidaan jakaa aktiivisiin ja passiivisiin, joista aktiiviset venytykset tarkoittavat potilaan itse tekemiä venytyksiä ja passiivinen venytyshoito toteutetaan käyttämällä yölastaa. Yölasta voidaan valmistaa potilaan jalkaan yksilöllisesti tai vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tehdasvalmisteista yölastaa.

Windlass-ilmiö

Vaivaisenluu on tavallisimpia jalan etuosan virheasentoja. Sitä voi esiintyä molemmilla sukupuolilla ja missä kulttuurissa tahansa. Eniten vaivaisenluuta tavataan länsimaisilla naisilla, jotka ovat tottuneet pitämään kapeakärkisiä kenkiä.
Vaivaisenluu on isovarpaan tyviluun ja jalkapöydänluun välisen nivelen virheasento. Kun isovarvas kääntyy kohti pienempiä varpaita, tyvinivelen sisäreuna muodostaa kiinteän, punoittavan, usein kivuliaan kyhmyn. Ukkovarvas voi lopulta työntyä seuraavan varpaan päälle tai alle, ja usein seuraavat varpaat muuttuvat vasaravarpaiksi.
Syinä vaivaisenluun muodostumiseen voivat olla perinnölliset tai synnynnäiset tekijät, sekä usein ns. ylipronaatio ja siihen toisinaan liittyvä latuskajalka. Virheellisen, kapeakärkisen ja korkeakorkoisen jalkineen käyttö altistaa vaivaisenluun syntymiselle silloin, kun jalassa on jo jokin rakenteellinen ja toiminnallinen perusvika. Kipu on usein seurausta kengän aiheuttamasta paineesta kyhmyn kohdalle tai virheasennon aiheuttamasta epänormaalista painonjakaantumisesta.
On tärkeätä, että jalkaongelmiin perehtynyt ammattilainen arvioi vaivaisenluun syyt, senhetkisen tilanteen ja esittää hoitovaihtoehdot, korjausmahdollisuudet, ja keinot, joilla estää tilan pahentuminen. Apuvälineillä voidaan ainakin tilapäisesti helpottaa kipuja, tai suojata kyhmyn alue paineelta käyttäen esim. silikoniorteeseja eli silikonista tehtyjä varvastukia tai yölastoja. Myös valitsemalla etuosastaan riittävän tilavat jalkineet voidaan vaivaisenluuhun kohdistuvaa painetta vähentää. Tukipohjallisilla voidaan toisinaan korjata jalan epänormaalia toimintaa, ja siten estää tai hidastaa virheasennon pahentumista. Monet potilaat pystyvät elämään koko elämänsä vaivaisenluunsa kanssa joko oireettomina, tai helpottaen oireita erilaisilla tuilla ja sopivilla kengillä.

Vasaravarpaat ovat tavallisimpia jalkaterän ongelmia.
Eräs yleisimmistä vasaravarpaiden aiheuttajista on lihasepätasapaino jalkaterän alueella. Tässä jalkaterän dorsifleksorit kiristyvät likaa ja alkavat vetää varpaita ylöspäin (korkeakaarinen jalka). Toinen aiheuttaja on paha vaivaisenluu, jossa ukkovarvas työntyy seuraavan eli 2-varpaan alle. Myös ahtaiden, korkeakorkoisten, kapeakärkisten kenkien käyttö voi aiheuttaa varpaiden virheasentoja. Syynä voivat olla myös jalan perusrakenteen ja –toiminnan erilaiset viat, esim. kaarijalka ( pes cavus ), ja ns. Mortonin varvas eli pitkä 2 metatarsaali.
 Vasaravarpaat aiheuttavat kivuliaita kovettumia sekä varpaiden päälle, että varpaiden päiden alapuolelle. Näistä voi muodostua hankalia käsiä, jopa painehaavaumia. Kovettumat ja känsät tulee hoitaa säännöllisesti rasvalla sekä hiomalla kovaa ihokerrosta pois. Myös mahdollinen kengän aiheuttama hankaus tulee poistaa asianmukaisilla kengillä.
Vasaravarpaita voidaan yrittää korjata tai paremminkin niiden haittoja voidaan vähentää käyttämällä  silikonimassasta muovattuja "varpaanoikaisijoita", joita pidetään riittävän tilavan jalkineen ja tukipohjallisten kanssa. Myös silikonivarvastupeilla saadaan vähennettyä varpaisiin kohdistuvaa hankausta. Lisäksi myös kireiden lihasten ja jänteiden venyttäminen kuuluu jokapäiväiseen hoitoon.